

Kakkos-erkkari Rengossa, metikössä, Supa sai ekan tunnustuksen erinomaisuudestaan! :D Avojen kakkonen ja ensimmäinen ERI siis. Kamerani tykkäsi hämärästä maneesista yhtä lujaa kuin Karon vekotin, joten me Tintti odotellaan niitä sun otoksia... Tässä meiltä paras anti, ja onnittelut kaikille muillekin (kertasin jo Karolta), mukava päivä (mua ei tapeta tosta päivän fiilistä kuvaavasta nappasusta, hih)!


Supan poseeraukset klikkautuu vähän isommiksikin, onko Pirjo jees? :)

"Niin just mutsi, vähänkö oon hiaaaano!" ;)
Aurinkoa, kivaa.


Omistaapa kamera, joka pysyy tämän pinserin touhuissa mukana. :)



Kuolat naamalla paljastaa Epankin riehuneen.
Susun veikka ja siskot kanssamme näytsitreeneissä, muutama kuvanen kamerassa mutta lähinnähän nämä Sususta, Karo... :)









Tänään koissut lähtivät duuniin mukaan ja käyttäytyivät niin huisan hienosti, että kylmästä tuulesta ja ällötihkusta huolimatta pakotin itseni keksimään jotain kivaa palkinnoks. Jostain muistui mieleen Rajasaari. Ei olla aikoihin käyty ja nyt käydään varmasti viikonloppuisin (kun duuni samalla suunnalla) useammin. Ihana paikka, olin unohtanut! Neideillä oli ratkiriemukasta, merta taisi olla ihana päästä taas haistelemaan.




Eilen pompittiin lähimetsässä ja tänään lähdettiin kauemmas kun sänkkärit niin himotti. Edelleen juoksutan noita aitaamattomilla paikoilla vain yksi kerrallaan, turvallisuussyistä. ;)




Ihan parastahan tällaisina sadepäivinä on kun ne leikkivät keskenään ja minä saan olla rauhassa. Silloin tällöin tuntuu, että äitiäkin rakastetaan. :)


Eilen kurkkimassa Miisa-pinsiötä. Mielettömän ihku! Mut onneks kotona vielä liian kakara Supanen, joka vaihtelevasta lapasuudestaan huolimatta on yhä kyllä jatkuva hermojeni kiristäjä... Ei meille pentuja, kiitti! Hitto miten vaikeaa tulee olemaan kieltäytyminen sitten jos joskus tuo lapanen niitä omia piippaajia maailmaan puskee. Aloitan kieltäytymisharjoitukset samantien.
Päivät on kuluneet mukavasti, ihanan syksyisiä metsälenkkejä päivittäin ja pinserit todella nauttivat tästä ihmisen läskeistä eroon -päätöksestä. Susua oon pitäny laiskuuttani vapaana paljon, se on niin rasittava hihnassa vetämisensä kanssa, eikä oma jaksaminen meinaa riittää opettamiseen... Ryhdistäydyttävä asian suhteen, eihän se tosta muuten muutu. Vai olikohan Ennikin samanlainen sinne kahen vuoden ikään? Hämäriä muistikuvia tuskaisista ja erittäin turhauttavista stop - askel eteen - ei vedä - stop -iltalenkeistä neidin kanssa.
Nyt Enni sipsuttaa niiiiin nätisti vierellä, että! On ne aikuiset hauvat vaan ihania. :)
Susua tulee kuvattua yhä paljon, punainen pinseri näyttää kauniilta myös väreittä:


Piti kaivella reilun vuoden takaisia kuvia esiin Miisan vuoksi, onhan noi pennut aivan käsittämättömän ihania iik ääk apua! Jos sitä rupeisikin pohjustelemaan uuden pennun tuloa hyvissä ajoin vuosia etukäteen ja jättäisi ne kieltäytymisharjoitukset vaan omaan läskiprojektiin. ;)

Käytiin Pirjon (Susun kasvattajan) luona 25.8. ja Karo treenaili Susun kanssa hetken pienen seisomista. Hiaaaano tyttö 1v 3kk! Ja muuten vaan peuhattiin ja köllittiin. :)
Viime sunnuntaina oltiin Hakunilan näyttelyssä, hyvä-arvostelu ja ihan hyvä fiilis jäi Supasen esiintymisestä sateessa märällä nurtsilla...... Kaikkeen sitä pienet pinserit joutuukin.

