Pornaisissa 23. ja 26.6.

Pilsnerin pentujaaaaaa! Ihan petollista käydä niitä nuuskimassa (tuoksu on parasta mitä hauvavauvoissa, ehkä ylipäätään hauvoissa, on) ja lääppimässä. Varsinkin nyt jälkimmäisellä reissulla rakastuin pienempään pojista ja hullu osa aivoissani - tai sydämessä, not sure - rupes pähkäilemään olisko pinseri-uros huono vai mielettömän järkyttävän sikamaisen iso MEGAhuono asia ja lisä meidän laumaa ajatellen. Ehkä onni, että olen niin tajuttoman väsyny ja suurimman osan ajasta nyt melkosen ahdistunu elämääni ja tajuan, ettei voimat riittäis, aika ei tosiaankaan ole paras mahdollinen lauman kasvatukselle.

Kaiken tämän pohdin tietysti edes kysymättä kasvattajalta mitään. :D Ja missään nimessä en miehelle kotona ole edes vihjaissut haluavani kolmatta koiraa. HD-pennut kuvissa ja nämä ihkuiset Megamageet silmissä, korvissa, nenässä ja sormissa (niin ja varpaissa!) ovat pelastaneet jo monta mustaa hetkeä. On eläimillä kyllä mieletön vaikutus ihmiseen. Noilla isommilla räppänöilläkin. :)

Näytän tässä parhaat puoleni, vain minä Enni voin olla näin edustava!







Oot ekaa kertaa täällä ja heti tartut mua naamasta. Mitämitäää?



Minä teille tarttumiset näytän!



Mitäs siinä pällistelet?





Jos hetken sais täs kölliä, thanks.





Ai miten niin mua ei erota kuvassa? osa 1, koira 1.





Ai miten niin mua ei erota kuvassa? osa 2, koira 2.



Ei se voinu jaksaa syödä niitä kaikkia mansikoita ja keksejä...



Äiti oot nilkki, toit meidät tänne manikyyria varten taas niin...











Haha, toi tyyppi on meitä ruttanampi ja pallerompi!





Ei mua noi pipanat kiinnosta mut miks äiti ja pikkujäbä on aidan takana, iik!

Susupusu

Talteen :)

Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, mites olis vielä yks?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyks?
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkin hoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla on samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin Lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee; vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla.
Ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

Kirjoittaja tuntematon

Muusaa moikkaamassa

Aktiivinen viikonloppu sai ihkun päätöksen ja puistoiltiin vielä Muusan kanssa hyvällä kelillä Konalassa. Kuvat talteen. :)























Onks mun pakko leikkii noiden kans?



*narsk*



Ai tää on joku uus ihminen jee kivaa!

Kuin 2 marjaa, vai mitensemeni

Supa on pieni perskärpänen. Hauska katella miten se toisina hetkinä tekee kaiken niin kuin Enni.







Mäykky-äiti kera tyttärensä olivat hauskaa seuraa. Kerrankin sai oikein kimpassa paukuttaa ohikulkijoille, jee!







Mäykyt lähti mut vöyhäys jäi Susulle päälle.

Tuol puskas on joku! VÖY!



Täh mitä kiellät?



Taas on joku, se liikku! VÖYYYYYYYY!



*tuh!*



Nonni mä hoidin sen, tyhmä mutsi ku ei luottoa heru...



Iski yhtäkkinen pätsikuuma ja koirat hyyty naps. Räkänaama-Enni rupes kuulostelemaan ukkosta (joka tulikin 6 tunnin päästä lopulta) ja Susu ei vaivautunu hievahtamaankaan pöydältä kun puistonportilla kävi isompi koiralauma. Oli kummallinen seisova hetki, maailma pysähty ja kaikki liikennemetelikin katos.







Lähettiin kotiin ennen ku omistaja sekois täysin.

Tervis tervis...

Tervasaareen on helppo tykästyä, ihana meri ja siistit koira-aitaukset rantoineen. Ah! Susu meni ihan oikeasti ensimmäistä kertaa koskaan veteen. Kuva todistaa, ettei kovin syvälle veteen, mutta yllättävä hyvä alku. ;D





Susu löysi nannakakkaa, iuh.





Pomppimista ja peuhua!



















Lähtiessä eräs nainen tuli sanomaan "koirallasi on niin kyllä erikoiset silmät, erikoisen kauniit!" - kiittelin Susun puolesta. Likka jakeli ilmeitä.