Pakkasaamu

Etäpäivä, ah. Puistoillen kunnon pakkasessa kera Ennin ja Ruun. Ulkoillessa ei tosiaan mitään ongelmia likoilla, joten ulkoilut tehdään visusti kimpassa... Vähän Enni väistellyt tänään Susua (joka ei puistoon toki mukaan lähdekään).











Herkkunarttusususen perässä pihaan eksyy kaikenlaista...



Mitäää, enhän mä voi sille mitään et oon niin ihana?





Enniä ei kiinnosta niin yhtään.



Kiitos naapurin hyvän muistin, tuo kamu pääty omaan kotiinsa pian. :) Mut tarkkana saa olla, ettei vaan unohdu tärppinen neiti pihaan itekseen. Voi tätä ulvomisen määrää... Kevät!

Kesäaikaan

Hormonit hyrräilee ja sekottaa ikävästi pakkaa. Ruusa ja Susu on todella rasittavia... Ja Enni saisi varmaan pahastikin selkäänsä jos en pitäisi sen puolia. Tai sitten lauma asettuisi sujuvasti, nopeasti oikeisiin tiloihin? Tiedä näitä. Mua pännii, ei huvita edes ajatella pidemmälle.

Agilityssa oli tänään aika hyvä päivä, Ruusa oli tosi keskittyny muhun - jopa liikaa. Ekaa kertaa kokeiltiin aita - putki - aitaa ja paristi neiti hyppelehti putken jälkeen mun namitaskua kohti. :) Kotiläksyks etenemistreeniä.

Fiilistelin vielä muiden lähdettyä pienen hetken Rutun kontaktia. Se on ihanan perso nyt herkuille ja oikein riemulla tarjoaa kaiken mahdollisen osaamansa pienestäkin vihjeestä. Hallissa jaetut namit ei riittäneet, joten neiti näppärä kävi jäällä makaamaan, kaatui kyljelleen, nous istumaan, teki oravat, hyppäs salamana viereen millilleen kiinni jalkaani... Ja mua niin nauratti täydellinen hitauteni ja snadien naksukotitreeniemme aiheuttama (?) tarjokkuus pinskussa.

Kotona väskäs ja oli lupa hääräillä muksun huoneessa.







Edelleen Ruusa on upea lasten kanssa, voi kunpa tää pirun narttulauma nyt toimis, stressaan itteni risaks...

Tuusniemellä ryhmis

Käväistiin eilen Ruusan kanssa ekassa näyttelyssä ja sehän meni ihan loistavasti, yli odotustenkin. EH on nykyään ikävän sininen nauha, mutta meille se kelpasi oikein mainiosti tuollaisenakin. :) Ruttua ei mitattu, on hyvän kokoinen ja hyvätyyppinen lentokorva ainakin Talvitien mielestä. Vastaväitteitä emme tue. ;)

Ruusa ja Panda (lähes identtisin arvosteluin) matkustivat oikein hienosti ilman vinkasun vinkasua ja käyttäytyivät muutenkin moitteettomasti melkein vuorokauteen venyneen reissun ajan. Olin hieman yllättynyt siitä, miten terhakkaasti Ruttu hallissa - joka oli oikeasti Tajuttoman Tiivistunnelmainen - pärjäsi. Oli kuulolla ja tomerana, keskittyi kivasti äiskän namitaskuun. :)

Minäkin taisin selvitä ihan ok-arvosanoin tuosta ekasta kehäesiintymisestä, joka etukäteen jännitti ihan mielettömästi. Ei siihen delannu ja nyt on oikeastaan tosi tyytyväinen olo. Tulipa kokeiltua!

Ei tullu kuvattua yhtään, tänään on väsyttänyt molempia...

Maaliskuu

Meillä ei kummia, arki rullaa ja päivät ihanasti pitenee. Ruusa aloitti tokat juoksunsa ja viikon päästä olis näyttelykin. Se eka virallinen, wow. Meille molemmille. Tuplawow.

Agility jatkuu taas ja on iiiihanaa! Puomi on nyt ollut kovasti Ruun mieleen, alun pienen haparoinnin jälkeen ei mitään pelkoja viilettää korkeuksissa. Ihminen tässä alkaa pikkuhiljaa päästä juonesta kiinni ja ehkä mä kymppivuoden päästä osaan jo rentona ohjatakin! ;)

Ja mitäs vielä? No kuvia sekalaisesti mukavassa läjässä. :)

Ruuuuuu!



Aamuisin on puistoiltu porukalla.



Ahne Susu.



Kaunis Susu.









"Ota äiti meistä kuva kun Ruusa on niin rauhallinen nyt."