Ihanuus.
Katsekontaktin ja odottamis-harjoittelun lisäks meillä on lähinnä leikitty.
Susulla on virtaa ja olenkin päivittäin käynyt hihnalenkin lisäks juoksuttamassa sen puistossa. Aiempi muille koirille arkuusrähjääminen on yhä olemassaoleva tapa, mutta sekin tuntuu helpottavan mitä enemmän tajuan olla sitä huomaamatta. Siinä missä Enni ei ole oikein koskaan tarvinnut ns. tukeani, olen sössinyt Susun kanssa, ihan vaan jakamalla sitä tukea liiaksi ja huomiota väärässä paikassa ja hetkessä. Nyt on harjoteltu vapaata oloa ja meininkiä jonkin verran.
Lähipuiston viereen on väsätty myös kiva tottiskenttä. Ajattelin ilmoittautua johonkin ryhmään, mutta mehän ollaan muuttamassa pian. Ei jaksa tänne sitten ajella.
Lasten kanssa touhuttu, Ruusan lempparit.
Välillä rentoudutaan tissille...
Luoksetulo-harjoituksia... :) Otin eilen koko porukan puistoon, tyhjään sellaiseen. Aiotaan käydä jatkossakin, koska muuta paikkaa (paitsi toki Megamageitten tontti) ei riekkumiselle ole. En uskalla päästää edes pellolla koplaa irti, sen verran on hajuja ilmassa ja Susulla varsinkin pupuihin kiinnostusta. Laumassa tyhmyys sitä paitsi tietenkin tiivistyy, kolme pinseriä on jo uskomattoman sählä ryhmä jos sen niille sallii. :P
Probleemia ei toistaiseksi ole! Arki on konkreettisesti muuttunut vaikeammaksi vain siten, että joudun vahtimaan lapsia ja koiria tarkemmin. Ruusalla on puremis-ikä ja varsinkin nuorempi muksuista on aivan helisemässä sen kanssa. Haluaisi paijata, pussata ja leikkiä mutta Ruusa oikein innostuu pojan kumartuessa ja antaessa sille huomiotaan. Mies on myös tarkkana, että hyppiminen saataisiin alusta lähtien kuriin, joten ei auta kuin olla vieressä ohjaamassa ja toisaalta pennun rajuimpina momentteina keksiä sille muuta puuhaa.
Itselleni ei tuota minkäänlaisia ongelmia jättää Ruusa huomiotta kun se vinkuu, komentaa tai käyttää liikaa hampaitaan. Tyttöni taas on pienenkin vinkasun jälkeen omalla sääli-äänellään huolehtimassa ja hoivaamassa, joten ymmärrettävästi pentu suhtautuukin meihin jo aivan eri tavalla. Eilisen illan juoksi tytön perässä huoneesta toiseen lahkeissa roikkuen, kunnes vihdoin hiffasin tilanteen ja keksin molemmille muuta puuhaa. Melekosta. Hyvä tästä tulee. ;)
