20.2. takana armoton löhöviikko

Kirottu flunssa on vetäny ihan naatiks ihmisen ja pinserit on jälleen kerran päässeet osoittamaan upeuttaan eli sopeutuneet tilanteeseen niin kuin ihminen toivoi. Levänneet kilpaa kanssani. Ystävänpäivästä selvisimme juustoraatesydämin ja muutenkin on niin ku syöty t a r p e e k s ...









Voi olla, ettei Susu astele 15.3. Tampereen näytsissä kehään niin lihaksikkaana ja upeana kuin joskus vuodenvaihteessa suunnittelin, mutta hyvin levänneenä ja syöneenä mieli on varmasti parempi!

Eilen selvisimme jo viikon huilin jälkeen koirapuistolle, tulevana viikonloppuna selviämme uudelleen. Tai koirametsälle tasaselle alueelle, oma happi ei vielä tunnu riittävän liikkumaan yhtään 1km/h-vauhtia vikkelämmin...

9.2. kadonneita lihaksia etsimässä

Viimeset pari viikkoa on menny niin niukalla vapaa-ajalla, että koiraraasut on tyytyneet lähinnä sohvaa kuluttamaan. Olen useampana kuin muutamana hetkenä kiitelly mielessäni Jotain, että pinskuneidit on näin äärettömän sopeutuvaisia. Suorastaan laiskoja. Tylsä hihnalenkki pilkkopimeässä iltamyöhällä, kovin monen päivän kohtalo, ja kotona ei silti huonekalujen järjestys muutu eikä oikein painitkaan lisäänny. Kyllähän nuo sentään pihan mylläävät mutta senkin lähinnä kehotuksestani. Muuten riittäis vaan pikkupisut ja ehkä tottistelut kerran - pari päivässä.

Tänään sain revittyä lapsi- ja työvapaan tunnin keskeltä päivää, wow! Valosaa! Aurinkoa! Paineltiin äkkiä metsään ja siellä päästettiin kaikki kasaantunu energia pihalle. Teki (omallekin) päälle niin hyvää, saisipa useammin.