21.1. kerjäysharjoituksia

Häääh? Miten niin en osaa jo kerjätä oikein?
Olen niin kauniskin ja kaikkee! Tiputtakaa niitä jyviä!



Äiti toi on hassu!

18.1. Sipoon Koirametsässä

Ceriinan M-kakruja Muusa, Ali, Nala ja Kastor, lisänä sakemannipoju ja nuo meidän likat. Nyt ei Nala päässy pussailemaan Enniä, pojat pitivät huolen siitä, että Ennin pylly oli kokoajan käytössä. Parkanen! Joku ihme siinä vaan on, no can do. ;) Mukavaa siellä muuten oli, lupasin Enskalle seuraavat metsäilyt vähemmällä poikapopulaatiolla (ja pojillekin varmaan kivempi kun ei tartte stressata herkkunartun hajuja).

Supa on aina hiukan hukassa mut niin kauan kun Ennin peppu näkyy, likka on ihan fine. Dippadaj!



Supa pinkoo Muusaa pakoon.



Yhdessä ainoassa kuvassa koko kööri.





Enni pääs välillä Lotan syliin turvaan.



Söpis-Muusa!



Dippadaj dappadaj.





Kastor ranaa Ennin perässä ja Susulta ei apuja syrralle löydy.



Mut ette kyllä jätä mua!







Paineltiin autolle hieman muita edellä, Ennikin pääs rauhassa nautiskelemaan lempparipuuhistaan kuten piehtarointi ja paskansyönti.



Supa the Kenguru.

11.1.2009 tuuli kovaa!

Supalla ei mitään intressejä kokeilla kylmää vettä. Tietenkään. Mut Tervasaaressa oli kivaa nuuhkia merta muuten vaan.











Ja edellisenä päivänä haettiin kaverille pieni ihana Muska! Muskan blogi lisätty linkkeihin oikeelle. Epa ja Supa ei oo vielä tavannu pikkukäppänää. Liian kylmiä ja pimeitä iltoja, yäk, ei aleta...

4.1.2009 part II

Ennipennin kanssa lähdettiin tänään treffeille. Nähtiin Ali, Kastor ja Nala tyyppeineen, Rajasaaressa oli hupaa! Supa ei ois siellä viihtyny, ihan liikaa porukkaa. Ennilläkin - jolla on Supaa noin tuhat kertaa paremmat hermot muiden koirien suhteen - meinas palaa hihat parin uroon kanssa. Nalaa Enni tuntui sietävän hyvin, joku sen katseessa vinkkas tälle ihmiselleen, että me toiset nartut nyt vaan ollaan niin kaikkien mieleen, alan tottua upeuteeni. Pari vanhempaa narttua kävi vilauttamassa Ennille hampaita, neiti käänty pois ja sipsutti Nalan luo. No ei sitä kaikille tartte kelpaa...

Melko ykstoikkosia kuvia mut niinhän nää aina. Kaunista!



































Aiemmin tänään vaklattiin Hilman blogista kelkkakuvia, päätettiin Epan kans pistää viel paremmaks. Kyllähän noi Opelit tielle jäämisineen tiedetään, on hyvä olla olemassa Epapapana...

4.1.2009

Uusi vuosi, ehdottoman vanhat kujeet!

Voi mitä pakkasia, eilen -15! Enni ei kävele noin kylmässä. Enni pomppii, leikkii ja kieriskelee. Enni myös tottistelee, kerjää nameja ja hymyilee. Kävely ei käy, tassuihin sattuu. Pomppiminen ei satu mutta kävely sattuu.

Susu näyttää jo eteisessä happamalta, mutta koska Susu on ohjelmoitu kummallisella tavalla, Susu heiluttaa häntää ja vaihtaa ilmeen iloisempaan jos kaulapannan laittaja niin pyytää, pirtsakalla äänellä. Ja Susuhan muuten kävelee. Susu ei muuta tekis ku kävelis. Kaikki pakolliset pysähtymiset - kuten neidin oma pissaus - saa pienen piipityksen ilmoille. Ihan vaan kerrotaan ihmisille, että nyt muuten sattuu tassuihin, uskotteko!

Joten Enni ja Susu liikuttavat tätä ihmistä sitten kumpikin vuorollaan. Pääasia on, että liikuttavat, tämä ihminen on levinnyt vuodessa takaisin sen 15 (päivän maaginen luku selkeesti) kiloa, minkä lasten jälkeen tiputti. :o Tälle vuodelle tehtiin yksi ainoa lupaus; enemmän hihnalenkkejä, vähemmän puistoilua (olisikin aikaa ja jaksamista ihan kaikkeen, mutta kun ei ole).

Anyways, nyt tähän länttästään hirmu määrä kuvia. Ekat tältä lauantailta, vikat joulureissulta. Osa kivoja, osa kuraa, kameran tyhjennys! :)

Olen Enni.











Vuosi vaihtui meillä ihan hyvin! Neidit paukkuarka ja paukkualtis haldasivat tilanteen, ihminenkin rentoutui jossain vaiheessa.

Susulla oli puuhaa nakkien vahtimisessa.



(Niin kuin jollain muullakin.)



Ennille teki mies pesän vaatehuoneeseen. Enni kuunteli Groove fm:ää koko yön.



Jouluviikko Jyväskylässä. Ei yhtään kinkunsyöntikuvaa! Ei koissut oikeestaan saanu ku maistit, sen verran nappasin herkkuja taskuihin, että uskalsin neitejä irti pitää ihmisten ilmoilla. Hieman nälässä pidetty pinseri on ihan parasta. ;)







































Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että kuvissa koira vaihtuu, ehkä pantakin, mutta takki se vaan pysyy samana. Plääh, olen hukannut kaikki muut vaatteemme! Tuo takki sitten vuorottelee kumpaisenkin niskassa. Pitemmät ulkoilut kun on tapahtunut lähiaikoina yksi hurtta kerrallaan -tyylillä, ei ole ollut riittävää motivaatiota shopata lisää kangasta. Niin joo, sekin lupaus oli tämän kotiäidin tehtävä, että ostamiset pidetään kurissa ja ihan Oikea Budjetti pistettiin vireille...

Blogin ilme se muuttuu kokoajan, perfektionismini bugien suhteen ei tunnu katoavan mutta en myöskään löydä aikaa opetella tekemään itse, siispä testaillaan muiden tekeleitä yksi toisensa perään... :)

Parasta mahdollista tätä vuotta meille kaikille!