Loput mökkikuvat talteen...

Relaa, nainen

Pari päivää mökkeilyä takana. Mukana vaan Susu ja Ruusa, Enni jäi hoitamaan lapsia ja isäntää kotiin. Hyvä, metsässä on ammuskeltu, viime yönä riehui kunnon myrsky. Olen ainoa tärisijä täällä. Ennin paukkuarkuus surettaa päivä päivältä enemmän...

Vesi on himpan alle 20-asteista, ei siis todellakaan enää kovin kutsuvaa. Pystyy siellä pesulla käymään. Ja Ruusan lempparit, vesikirput, kykenee elämään nekin.



Ruusan aikuistumista on mukavaa ja samalla vähän haikeaa seurata... Olen yrittänyt tehdä kaikkeni, etten vaatisi siltä liikoja ja saisi rauhassa koheltaa pentuaikaansa. Nyt se kuitenkin vaikuttaa kovin aikuiselta, silloin tällöin ainakin. Ilmekin on jo jotain ihan uutta.



Pinseri on seura- ja vahtikoira. Fiksukin vielä. Osaa sijoittua.





Mustikat on namia!



Puolukat ei ihan yhtä namia.



Susu ei ensimmäiseen vuorokauteen oikein innostunut metsäilystä, paljaaksi ajeltu masu ja metsän märkyyskö syynä... Nyt on kuitenkin ällötykset ohiteltu ja painelee pitkin maita siinä missä kakrunsakin. Ihana Sususeni. <3





Leikki maistuu. :)



Ollaan tehty ekoja jälkiharjotuksia ja kyhätty ukin kamoista parit aksaesteet. Susulle on maistunu tottistelu (kera lihapullien, nams) ja muutenkin kaikki tuntuu olevan niin pirun fine. On käsittämätöntä, ettei tätä samaa fiilistä saa kahmittua kotioloihin...

Syksyyn päin...

Susu kävi kohdunpoistossa toissapäivänä. Aamulla vein ja töiden jälkeen hain, oli pitkä päivä. Meni hyvin. Likka juoksi autolle ja oli varsin reipas "äkkiä pois täältä!" -ilmeinen ötö. Kotona piti pussata lapset lyttyyn ja kiltisti asettui sänkyni viereen lattialle kyhättyyn pesään. Kauluri vaan ei kiinnosta ei yhtään... Luovutin jossain vaiheessa ja virittelin ompeleiden päälle kunnon vaipan. Oli yön paikoillaan. Huomenna pitäis tulla pehmeä kauluri postitse, sitä on sitten prkl käytettävä.

Eilen käytiin pienellä kävelyllä, mutta eihän se hidas eteneminen riittävästi voimia vie. Kotona alkoi heti lelujen paiskonta seinille (viimeks kerran vuonna 2010). ;D Aivojumppaa edessä, hyppelehtiä ei sais. Ruokaa kävi jo varastamassa just keittiöstä... Pitää olla tiukkana. Odotan steriloinnista meille negatiivisimpana sitä, että jo aiemmin ahne Susu rupee nyt oikein tosissaan ahneeks ja ruokakupeilla tullee ongelmia. Edelleen - oltava tiukkana. Ennakoitava.







Lapsensa mielestä elämme huolestuttavia, outoja aikoja.





Tyyppi juoksee ja tyrkyttää itteensä mummopinserille, kuseskelee pitkin koirahuonetta ja on kuitenkin kovin väsy. Ah näitä hormoneja!

Söpöilytkin alle, ensin 6-vuotiaan penskani ottama kuva. Huippukuvaaja kasvamassa, oottakaahan vaan! ;)