Ojangossa Ruusan toka matchari, oli taas kivaa!



Sisaruskohtaaminen; Panda, Ruusa, Vilma ja Reiska. :)



Ihailtiin agilitypinskujakin.





















Muutama postaus taakse tuli purnattua Sususesta. On se vaan niin mahtava koira, ettei tosikaan, Susu Super! Stressin poistajana lenkit kaksin sen kanssa on ihan parasta, ja nyt on kyllä päivittäin tarvittu moista stressinpoistajaa.

Näytelmiä, kotitottista

(^ Ei ookaan ihan helppoa seisottaa koiraa ja kuvata ite! Tuli istumistreenikin - koiralle - vahingossa kun namikäsi väsy.)

Ruusa ja Panda oli eilen ekassa mätsärissä ja meni hienosti! Oltiin kaikki erinomaisia, esittäjätkin arvosteltiin. ;D Panda sijoittui sinisissä toisin ku me Ruusan kanssa punasissa, mut olipahan tosi hauska reissu ja niin vaan yllätyin taas miten mukavasti Ruusa jaksaa ja pysyy kuulolla. Sillä oli hauska ja makkaraisa päivä.

Saatiin mukavaa postia PinAgin suunnalta. Agilityn alkeista innostuneita pinseripenskoja on mukava määrä syyskaudelle, penskatreenejä siis luvassa! Lisääkin kuulema mahtuu, joten sinne vaan sekaan sähläämään. :)

Enni kävi tänään lekurisedältä hakemassa kipeälle selälle lääkettä ja ohjetta (lepoa, rakkautta, hoivaa, lepoa, lepoa), isäntäkin lähti työmatkalle, joten me ei olla tehty yhtikäs mitään muuta ku hilluttu himassa. Riemurasia aka Ruusa hauskuutti itseään tutulla "tunnelilelulla" pihalla tunnin ja lisäks se juoksi perässäni pitkin kämppää tarjoten jatkuvasti eilen mätsärissä "hoettua" edessäni seisomista. Pyykkejä laittaessa pentu jopa oli vähän tiellä, joten kokeilin mitä se tuumais sivulla istumisesta. Tuumas, että "jes! tänkin mä osaan! anna palkka!" ja sit se kipitti (käsimerkein) sivulleni aina kun oli käyny raatelemassa taas yhden käsistäni tippuneen märän sukan.

Ruusalla on selvästi halu tehdä kaikkea ja niin on mullakin, mulla vaan ei meinaa riittää nyt itsetunto ja taito! Kokoajan takaraivossa joku ärsyttävä peikko hokemassa "älä sössi nyt tätäkin ja tälläkin meinaan, että oon mahdottoman hyvä tappamaan tekemisen ilon pinseristä. Semmonen kutina mulla Sususta (ja Ennistä) nyt on jäänyt. Täytyy tehdä hissukseen ja silloin tällöin, toistaseks Ruusalle on kaikki vielä kivaa. Syksymmällä sitten muilta neuvoja. :)

Susu on ollut mahdottoman valeraskas. Se nukkuu paljon, ei hillu, pummaa ruokaa kokoajan ja hakeutuu kenen tahansa ihmisen syliin. Tänään yritin miettiä millanen sählä se vielä pari vuotta sitten olikaan mutta eihän sitä muista, aikaa kultaa ja niin on hyvä. Nyt Supa on aivan mahdottoman ihana, eikä sen mitenkään tarvitse tuosta muuttua. Mutta... Salaa vielä elättelen toiveita, että saisin sen innostumaan jostain oikein kunnolla. Täytyy tsempata asian suhteen. Ja odottaa valeraskauden kuihtumista. :)



Pitäs tehdä kouluhommia. Aina kun pitäis, huomaan bloggaavani.