Lumi Jouluksi on ihana asia

Pakkasessa alulle pinserivauvoja!

Susu on tänään astuttu. :)

Ennin kanssa puistoiltiin pikkupakkasessa kera Muska-hauvan, kivaa!

Vauvakuumeilua joulupakkailun keskellä

Susu lähti eilen Pornaisiin (toivottavasti pornoilemaan vähän leikatun Jaska-sedän kanssa) ja me nyt täällä kotona Ennin kanssa vaan möllötetään ja ihaillaan Hilman ihkusti nimettyjä vauvoja.

Tekstari kertoi, että Susu käväs tänään ensitreffeillä Lucan kanssa. Oli vissiin kivaa, saattaa herua jo tokilla deiteillä. ;)

Mua jännittää! Oon lueskellu aamuyötä myöten Parempaan pentutulokseen -kirjaa ja höpöttänyt huokailevalle Ennille mitä kaikkea meidän tulee sitten ottaa huomioon jos kuukauden päästä ultrassa näkyy pikkupinsiöitä. Ennin huokailu on ollut vähän sellaista "katseltasko nyt ensin rakastuuko ne edes Lucan kanssa ja ruvettais sitten vasta suunnittelemaan niitä eri kupeista ruokailuja sun muita?" -tyylisiä.

Tiistaina vien Enskun joulua viettämään Nemon luo Tuusulaan. Siellä on kuulema koirille oma pieni kinkku. Enni on tästä asiasta hyvin iloinen, eikä varmasti kaipaa meitä Jyväskylään matkaavia ihmisiä niin yhtään. Mähän nyt en taas tiedä miten päin olisin!

Juoksut alkoi

Jatkan unia heti kun menet pois siitä, kiitos.



Sususta otettiin muiden Yarracitta-koirien tavoin poskisolunäytteitä tuossa joku aika sitten ja tuloksista tajuan itse vain ja ainoastaan sen, että Sususta ei tule ikinä ulos muun värisiä kuin punaisia pinserivauvoja. Ihan sama onko sulho vihreä tai sininen, Susu jättää punaisia. Tämä tiedoksi Minulle. :)

Se oli marraskuu se

Marraskuuhan se kuulkaas vain viuhahti ohi! No oikeastaan se laahusti ja tuntui loputtoman pitkältä kurakakkakeleineen ja mustine iltoineen... Blogattavaa ei ole ollut. Löysinpä kuitenkin joitain kuvia marraskuulta, taisivatkin olla ainoat aurinkoiset päivät. :)

Minulla on tehtävä.



Heinien rouskuttelua puistossa.





Myöhäisin mökkireissu meillä koskaan! Oli vilu, mutta onneksi vasta kotiuduttuamme tuli ensilumi. Pinserit hieman tohkeissaan lähtöaamuna katselivat ja kuuntelivat kun veneellä suristeltiin jäitä rikki. Maan päällä oli kivempaa. :)















Kotiin tarinoita kuuntelemaan.

Syksyn värejä

Lapset sairastelleet, viikko meni aikalailla sisätiloissa. Susu on äiskän pikku-apuri, siitä on ollut iso apu lasten viihdyttämisessä ja hoivaamisessa. Murunen!



Tänään päästiin pitkästä aikaa Muskan kanssa puistoon! Muutama räpsyistä jopa ihan onnistui. Tällä reissulla Susu myös sieti vieraita koiria ihan ok, yllätyin melko lujasti. Ei välttämättä juoksut siis ihan lähellä, vaikka pylly jo vähän turpoileekin, Karolle malttia... ;)

SYKSY! Alkoi koulu ja työ, 5 vuoden kotiäitiys over. Meillä on muodostunu täällä mukava rytmi kun on niin helpot koirat ja pieni takapiha, jota pissalaatikoksikin kutsutaan.

6.00 heräilen ja kuulostelen sohvan suuntaan, oisko siellä vaikka joku pissahätäinen "JEE ÄITI! HUOMENTA ÄITI PUSI PUSI!" -ilmeinen pinseri korvinensa kömpimässä kanssani kahvinkeittoon

Ei ole. Jos mahdollista, 2 pinseriä painautuvat entistä syvemmälle vilttien ja tyynyjen uumeniin.

7.00 oon selvinny muksujen aamutoimista ja istuttanu ne pikkukakkosen ääreen (isi vie tarhaan, jes) ja kelloa vilkuillen maanittelen pinsereitä sohvan kätköistä

7.15 revin molemmat koirat takapihalle väkisin, sytytän tupakan ja sanon "nyt pissa"

7.18 pinserit möyrivät tyytyväisinä takaisin kätköihinsä, heiluttavat vähän häntää ja saan juosta autolle (muksut lahkeissa, pinserien "menisit jo!" -ilme takaraivossa)

16.00 tuun kotiin tarhan kautta, pinserit peuhaa mun mutta etenkin lasten kanssa ja sit tehään safkaa

17.00 haen postit etupihalta ja molemmat hauvat tulee seuraks, tekee pisut tielle

18-22 välisenä aikana lähetään lenkille (yäk, pimeetä, kylmää!)

Tää on toiminu aika buenosti. Vapaita päiviä tosin mahtuu ainakin yks arkiviikkoon, niin kuin esimerkiks viime maanantai, joka sattui olemaan upea aurinkoinen syyspäivä ja vietettiin pinserien kanssa 3 tuntia lähimetikköjä kierrellen. Voiko parempaa maanantaita ollakaan! Voiko ihkumpia pinsereitä ollakaan!

Pinseri pinseri pinseri pinseri. Olen vissiin hokenut sanaa jo tarpeeksi kun tänään kuulin muksuista junnuimmankin komentavan Susua alas sohvalta sanoilla "mene siitä pinseri". :D

Moi kaikki mun fanit kamut!

Olin tossa viikon maalla ja se on niiiiin mun juttu, ai että! Saa vaania ja touhuta, haukkuu kaikki hiiret sun muut ja se hoitotäti ei yhtään raivoo, vaikka me Miisan kanssa lähdetään omille pikkuretkille. Koska mua AINA pidetään OIKEUTETUSTI vierailevana tähtenä, sain talon isännästä huolimatta nukkua sängyssä (vink vink vaan omalle isännälle). Ja sit kaikki kamut syö nykyään raakaa ruokaa niin tokihan mäkin pääsin sit maistamaan. Ei menny ihan kertaheitolla kaaliini se touhu mut olihan ne limaset kananpalat sit ihan ok. Oon tottunu siihen, että tavara tuodaan jauhettuna eteen mut olihan se tosiaan hauskaa rouskuttaa ite kuolleita elukoita (vink vink äiti).

Enni ja äiskä tuli puoleks viikoks kans, ihan hyvä hermoloma niille hulluillekin.

Käytiin tarkastuttaa mun silmät (vähän hui) Porvoossa ja ihmiset oli tosi ilosia kun silmät todettiin terveiks. Iloset ihmiset on mun juttu! Sit tänään käytiin Itästadin asemalla tutkituttaa mun kintut, noi lonkka-osat kai ne kuvas. Ite olin ihan tillin tallin (en saanu häntääkään heilutettua äitille, tosi hui) kun mut siis ekaa kertaa huumattiin. Tai rauhottamiseks ne sitä kutsu. Törkeetä mut kai aika välttämätöntä. Sain hampurilaisen puolikkaan sit kotona, äiti ei jaksa barffaa.

Mulle on löydetty uros ja meidän jälkikasvua pääsee sit ihailemaan Megamageina pentuina talvella jos kaikki menee nappiin. En oo ite sitä urosta nähny, eikä äiti sitä kuulema mulle näytäkään ennen juoksua (ihan jees, hammastelen kaiken näköset ja kokoset ja karvaset pojat paitsi Jaskan aina) mut eiköhän se aika hieno ole. Ei tällaselle böönalle mitä tahansa ruppunaamarusakkoa kelpuutettais!

Moikka :D

töttöröö-fiiliksin,
Susu Super



Tossa mä mietin hyppäänkö Ennin päälle vai uskaltasinko kissan viekkuun.



Tossa mä vaanin jotain perhosta metikössä (Miisan häntä).



Ja sit loikin saaliin kimppuun.



Täst shotista voi ihastella mun viiksiriviä, miksei vaikka laskeskellakin niitä jos sellasesta hommasta tykkää.



Hihi, Enni on vähän harmaantunu, laitoin ilman lupaa tän kuvan!



Tänään sit vähän pöllyssä.



Tasailtiin hetki fiiliksiä kun oli niin hutera olo. Lehtii ihan miljoona ja kaikki eri värisii, kauheesti erikoisia ääniä ja hurja tuuli! Onneks äiti nosti autoon nukkumaan ja sit heräsinkin tosiaan hampurilaisen tuoksuun kotona.