Ruusa tässä terve!
Selkäkipuisesta Ennistä eikä isotissisestä Sususta oo mulle nyt oikein leikkiseuraks, joten oon retuuttanu ihmisiä ja niiden tavaroita ja sit mua on riepoteltu pitkin etelää. Lauantaina jouduin ensin sen pelottavan Yarracitta-Pirjon luokse korvalääpittäväksi ja sit vielä tihkusateeseen koirapuistoilemaan valtavien tuntemattomien rakkien kanssa. Annoin hammasta ihan huolella kun rupesivat liikaa leukojaan louskuttamaan, selvisin oikein hienosti ja taidan lähteä kokeilemaan vielä tällä viikolla uudelleen miten lujaa ne läskit pinkoo kun vähän nappailen häntäkarvoista...
Sunnuntaina meinasin joutua jyrsijänäyttelyyn mut pääsinkin kivoihin tuoksuihin ja meteliin Porvoon näyttelypaikalle. Ihan pala kakkua se siellä viliseminen! Kuulin sivukorvalla, ettei musta ikinä kasva riittävän isoa joutuakseni sinne kehään juoksemaan ja ihania kurvejani esittelemään, eikä tuo kuultu nyt mua niin hirvittävästi haittaa. Haittaakohan se tota mun akkaa? Isäntä on tyytyväinen kun se voi syöttää mulle salaa niin paljon lihapullia kun vaan haluaa, ei oo tuomarit haukkumassa pläskiks!
Tossa yks ilta kateltiin youtubesta toko-videoita ja mua ne kiinnosti hirvittävästi.
Tosta alimmasta kuvasta näkyy miten paljon mua kiinnostais maata minuuttitolkulla karheella märällä hiekalla!
Mut namit mua kiinnostaa kyl kokoajan ja tän kuvan Karo ottikin hetkellä kun aidosti luulin, että tolla akalla ois jotain mulle.
Jos toi ajokoira asuis meillä niin rakastamisesta ei tulis loppua lainkaan. Se vois retuuttaa mua ja mä saisin sit lutkuttaa sen korvaläpysköitä yön pimeinä tunteina. Onneks mulla on täällä Enni, jonka korvat kiiltelee kokoajan limasen mustina kun mä saan niitä imeskellä!
Enni ei suostunu kuvaan, se piiloutui peittojen alle.
Tää on mun lempparipaikka meidän huoneessa nykyään, saa aamun auringon kaikessa rauhassa.
Rajuin rutistuksin,
Rakas Ruusanne!
Selkäkipuisesta Ennistä eikä isotissisestä Sususta oo mulle nyt oikein leikkiseuraks, joten oon retuuttanu ihmisiä ja niiden tavaroita ja sit mua on riepoteltu pitkin etelää. Lauantaina jouduin ensin sen pelottavan Yarracitta-Pirjon luokse korvalääpittäväksi ja sit vielä tihkusateeseen koirapuistoilemaan valtavien tuntemattomien rakkien kanssa. Annoin hammasta ihan huolella kun rupesivat liikaa leukojaan louskuttamaan, selvisin oikein hienosti ja taidan lähteä kokeilemaan vielä tällä viikolla uudelleen miten lujaa ne läskit pinkoo kun vähän nappailen häntäkarvoista...
Sunnuntaina meinasin joutua jyrsijänäyttelyyn mut pääsinkin kivoihin tuoksuihin ja meteliin Porvoon näyttelypaikalle. Ihan pala kakkua se siellä viliseminen! Kuulin sivukorvalla, ettei musta ikinä kasva riittävän isoa joutuakseni sinne kehään juoksemaan ja ihania kurvejani esittelemään, eikä tuo kuultu nyt mua niin hirvittävästi haittaa. Haittaakohan se tota mun akkaa? Isäntä on tyytyväinen kun se voi syöttää mulle salaa niin paljon lihapullia kun vaan haluaa, ei oo tuomarit haukkumassa pläskiks!
Tossa yks ilta kateltiin youtubesta toko-videoita ja mua ne kiinnosti hirvittävästi.
Tosta alimmasta kuvasta näkyy miten paljon mua kiinnostais maata minuuttitolkulla karheella märällä hiekalla!
Mut namit mua kiinnostaa kyl kokoajan ja tän kuvan Karo ottikin hetkellä kun aidosti luulin, että tolla akalla ois jotain mulle.
Jos toi ajokoira asuis meillä niin rakastamisesta ei tulis loppua lainkaan. Se vois retuuttaa mua ja mä saisin sit lutkuttaa sen korvaläpysköitä yön pimeinä tunteina. Onneks mulla on täällä Enni, jonka korvat kiiltelee kokoajan limasen mustina kun mä saan niitä imeskellä!
Enni ei suostunu kuvaan, se piiloutui peittojen alle.
Tää on mun lempparipaikka meidän huoneessa nykyään, saa aamun auringon kaikessa rauhassa.
Rajuin rutistuksin,
Rakas Ruusanne!
3 kommenttia:
Se on ihan mukavaa se koirapuistoilu, jos ei oo liian päällekäyviä kamuja. Mua sinne ei tosin oo viety ennää aikoihin, ku aina sain sieltä jottai tauteja tai vejin jottai myrkkymakkaroita... Mutta sun kanssas tulisin mieluusti puistoileen! Ja saisit sää ehkä mun korviaki lipistellä. Taikka... Et välttämättä sittekään, ne on vähä arka paikka mulle... :)
PS. Se paikkamakkuu ON NIIIIIIIN tylsää! Älä ala semmosiin olleskaa. :)
Siis tää on käyny todella röyhkeeks tää mun akka; oon saanu odottaa paikallani maaten aamupalaa sekä eilen että tänään, eikä nyt puhuta mistään sekunnista vaan ehkä viidestä!
Tänä aamuna kävin pikasesti lähipuistossa mut se oli ihan tyhjä, enkä todellakaan tehny muuta ku istuin penkillä. Kiireellä kouluun aikova akka yritti mua hoputtaa juoksemaan ja kirmas itte pitkin aidanreunoja mut minä en menny. Maa oli tosi märkä.
Tuut kyllä mun kanssa joskus kuivalla juoksemaan!
Lähetä kommentti